Hyvää viihdekirjallisuutta on vaikea löytää.
Hyvällä viihdekirjallisuudella tarkoitan tässä tapauksessa sellaisia, jotka ovat laadukkaita mutta joihin on helppo päästä mukaan. En välttämättä arvosta kovin korkealle väärällä tavalla taiteellista otetta; arkinen kerronta ja keveys ovat lähes poikkeuksetta suurempia ansioita kuin kummalliset lauseet joihin tuntuu olevan mahdotonta sijoittaa sekä subjektia että predikaattia ja joiden juonen ansioksi lasketaan, etteivät tapahtumat selviä lukijalle ennen viidettä lukukertaa ja ankaraa tulkitsemista.
Keveämmän kirjallisuuden parista suosittelen satunnaisgeneraattorilla kesälukemiseksi:
Nick Hornby – About a Boy (suomeksi Poika). Viihdyttävä, herttainen, hauska.
Helen Fielding – Bridget Jones’s Diary (suomeksi Briget Jonesin päiväkirja). Oikeasti todella laadukasta tekstiä, aivan liian vähän arvostettu.
Stephen King – Rose Madder (suomeksi Naisen raivo). Hölmö juoni mutta hyvin kerrottu tarina.
Erlend Loe – Tosiasioita Suomesta (suom- krhm, norjaksi Fakta om Finland – en lukenut alkuperäiskielellä). Ihastuttavan psykoottinen minäkerronta.
Donald Westlake – Hot Rock (suomeksi Kuuma kivi). Dekkari.
Stieg Larsson – Miehet jotka vihaavat naisia (alkuperäisteos Mannen som hatar kvinnor – luin suomennoksen). Bestselleri ja siksi ajankohtainen. Sujuvasti kerrottuja synkkiä tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti