Pride-kulkue onkin tuhoavaa provokaatiota

Pride-kulkueeseen kohdistettu terrori-isku putoaa kategoriaan ”kun mitä vittua ei riitä”, mutta tähänastisista parhaat väläytykset teki kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä mielipidekirjoituksessaan Keskisuomalaisessa 8.7.2010.

Myös Yle uutisoi aiheesta, mutta tiivistetysti Maanselkä esittää Pride-kulkueen olevan heteronormatiivista yhteiskunnan kivijalkaa halveeraava provokaatio joka suorastaan kerjäsi vihaiskua ja toteaa: "Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan”

Asmo Maanselän alkuperäisen kirjoituksen voi lukea täältä.

Maanselkä kirjoittaa myös seuraavaa:

”Marginaali ei saa tuhota perinteistä suomalaista avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja vaan meillä on tehtävänä säilyttää uskonnollisperusteinen perinne sekä instituutiot elinvoimaisena tuleville sukupolville.”

No voi nyyhky. Ihanko oikein suvivirsi ja joululaulut?

Asmolle ei tainnut juolahtaa mieleen, että kenties koko pride-kulkueessa saattaa sittenkin olla tuhoamisen ja provokaation sijasta kyse tapahtumasta, jossa ihan yhteiskuntakelpoinen sateenkaarikansa edes kerran vuodessa juhlii avoimesti niin, että se näkyy katukuvassakin. Kokoontua kai saa muuallakin kuin körttien herättäjäjuhlilla, ja kaikki suomalaiset eivät luoj- krhm, korkeamman voiman kiitos jaa Maanselän arvopohjaa.

Sitä paitsi paradoksaalisesti valtaosa ihmisistä taitaa kuulua jollain tasolla johonkin marginaaliin.

Pornoa tai ei, lähetystyötä se silti on

Vapaa-ajattelijoiden tempaus jossa uskonnollista kirjallisuutta vaihdettiin pornoon on herättänyt keskustelua. Noin niin kuin periaatteessa siinä ollaan joko sitä mieltä, että tempaus oli mauton ja halveerasi sekä uskovaisia että uskonnottomia tai että tempaus oli ravisteleva ja seksuaalimyönteinen kannanotto. Siis puolesta ja vastaan.

Anu Silfverbergin kolumnissa uskonnoton tuntee häpeää kiihkoateismin edessä. Samalla ne, jotka ovat niitä puolesta olevia vastaan, ovat Jarkko Tonin tapaan ottaneet keskiöön juuri pornon. Molemmissa kannanotoissa on pointtinsa.

Mutta entä jos koko jutussa ei ole kyse pornosta?

Itse ilmoittaudun kastiin, jossa ateisti kritisoi ateisteja. Ongelma ei ole se, mihin uskonnollista kirjallisuutta vaihdetaan. Ongelma on, että järjestäytynyt ihmisryhmä näkee asiakseen vaihtaa yksiä ideologisia tekstejä toisiin – sillä ideologisena tekstinähän porno tässä halutaan nähdä.

En silti ota kantaa siihen, onko porno a) hyvää b) pahaa vai c) no onhan se noin niin kuin tavallaan hyvää mutta kumminkin sillai vähän niin kuin pahaa tai tässä nyt osaa sanoa mutta niin kuin kumminkin tai onko vapaamielisen pakko asettua tässä pornorintamalle.

Sen sijaan minua kiinnostaa kysymys siitä, miksi vapaa-ajattelijat haluavat (tässä tapauksessa astetta provosoivammin) tehdä samanlaista lähetystyötä kuin kritisoimansa uskonnolliset ryhmät. Esimerkiksi eroakirkosta.fi palvelu herättää kysymyksen, onko se jotenkin vapaa-ajattelijoilta pois jos toiset kuuluvat kirkkoon? Kyllä kiitos palvelulle, joka antaa helpon mahdollisuuden irtautua kirkosta, mutta nyt kun meillä on ev.lutin itsensä tuottama eroakirkosta.info, jää ensinnä mainittu mielestäni tarpeettomaksi.

Vaarallista on, miten järkevän ajattelun puitteissa on luultavaa, että ihminen joka ei usko evoluutioon on idiootti (no hei kamoon, vaikka on uskovainen, sitä voisi silti hyväksyä faktat ja elää tässä maailmassa) tai että äärikonservatiivinen talebansissi on suvaitsematon, kun taas ei ole selviö, että vapaa-ajattelija on pikkusieluinen tingintekijä.
Eikä pitäisikään olla.
Ja silti tuntuu, että vapaa-ajattelijat ovat meillä niitä ahdasmielisimpiä.

Sanomani ei ole sen ihmeellisempi kuin se jo moneen kertaan todettu juttu padasta joka soimaa kattilaa.